Talvi on kulunut reippaasti keppihevosen kyydissä ja kevät aurinko tuo mukanaan uutta toimintaa. Ponihaan ja Linnanpellon tallikerhojen innoittamana alkoi hankkeen heppakerho 12.3 myös Viinijärvellä. Joka toinen maanantai Viinijärven koululla kokoontuva kerho oppii hevostouhuja käytännössä Kummuntilalla Ristonkankaalla. Kerholaiset pääsevät halutessaan kerhon jälkeen ohjatulle ratsastustunnille. Mukaan mahtuu vielä!Kepparikerholaiset ovat päässeet tutustumaan tilavierailuilla lypsykarjan hoitoon ja tietenkin suloisiin vasikoihin!
Eräkurssitoimintaa jatketaan toukokuun puolella säiden lämmetessä ja kesän leiritoiminta on suunnittelun alla. Teemme yhteistyötä kevään aikana myös Liperin alueen kyläkoulujen kanssa pajapäivien muodossa. Tallennekurssilaiset ovat perehtyneet kuvaamisen saloihin ja jatkamme huhtikuussa kuvamateriaalin editoinnin parissa. Hankkeen ajankohtaisista tapahtumista saat tietoa Keppihevosella Maailmalle hankkeen facebook profiilista ja Liperin 4H-yhdistyksen kotisivuilta. Tervetuloa mukaan toimintaan!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
Hiihtoloman päiväleiri Linnanpellossa Liperissä 5.3-6.3
Leiriohjelma aloitettiin eläinaiheisella tutustumisleikillä, jotta leiriläiset oppivat toistensa nimet ja alkujännitys helpottaisi. Jatkoimme leikkejä alueen ratsastuskentällä, joka sopi hyvin perinneleikkien leikkimiseen. Lapset viihtyivät erinomaisesti perinteisten leikkien, kuten viimeinen pari uunista ulos ja “Vaarin housut” parissa. Ennen ruokailua oli ohjelmassa leirikisan ensimmäinen ja toinen kilpailu eli keppihevosradan suorittamisen ajanotto ja hevosvarusteiden tunnistus. Lapset osallistuivat kilpailuihin innolla ja heillä olikin tieto hyvin hallussa hevosvarusteiden suhteen. Ensimmäinen leiripäivä huipentui tietenkin ratsastustuntiin! Sitä olikin odotettu aamusta asti. Jokainen leiriläinen osallistui hevosten harjaamiseen ja satulointiin innokkaasti.
Toinen leiripäivä alkoi yhtä aurinkoisessa säässä kuin edellinenkin. Ensimmäisenä ohjelmassa oli hevostietovisa, jossa testattiin leiriläisten tietämystä koskien suomalaista alkuperäisrotua suomenhevosta. Leiriläisiltä kysyttiin mm. sitä milloin suomenhevonen valittiin maamme kansallishevoseksi. Leiriläisillä oli tiedot hyvin hallussa, muutamiin kysymyksiin arvattiin, jos oikeaa vastausta ei tiedetty. Leiriläiset kävivät kisan jälkeen tutustumassa tallin minipossu Nasseen, joka kuitenkin päätti nukkua leiriläisten huomiosta huolimatta. Seuraavaksi ohjelmassa oli lumikenkäkävelyä, johon tallin alueella oli hyvät mahdollisuudet. Lumikenkäkävelyn jälkeen siirryimme ratsastuskentälle leikkimään “Talli palaa” ja “Viimeinen valjakko tallista ulos”-leikkejä. Auringonpaisteessa juostessa tuli kuuma ja jano, joten makkaranpaisto- ja mehuhetki tuli tarpeeseen.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli Anita Rouhiaisen valjaitten ja valjastuksen esittely. Rouhiainen esitteli jokaisen varusteen erikseen ja lapset saivat osallistua varusteiden tunnistamiseen. Saimme kuulla, että Rouhiaisen varusteet ovat perittyjä ja vain varaosia on tarvinnut ostaa uutena. Opimme, että luokkivaljastuksessa käytettävä luokki voidaan valmistaa niini-puusta, jota kasvaa mm. Venäjällä. Niinestä valmistettu luokki on kevyt ja näin ollen helpottaa hevosen kuormitusta ajossa. Rouhiaisen reki oli peräisin 1950- luvulta ja sen jalakset oli kiinnitetty sepän takomin, neliskanttisin kannoin olevin ruuvein. Rouhiainen kertoi, kuinka hänen lapsuudessaan suurinta hupia oli rekiajelut isän kanssa järven jäällä. Lapset olivat kilpailleet siitä, kuka sai seisoa jalaksilla. Jalaksilta pudottauduttiin selälleen lumeen ja sitten juostiin reki kiinni.
Jokainen leiriläinen opetteli siansorkkasolmun, jolla aisahihna kiinnitett
iin. Lapset muistelivat varusteiden nimiä valjastaessaan ; setolkka, mäkivyö, luokki, länget, rahkeet…aika monta uutta varustetta tuli opeteltua. Leiriläiset olivat mukana valjastuksen joka vaiheessa ja totesivat, ettei rekiajelulle lähdetäkään tuosta vaan. Vihdoin hevonen saatiin valmiiksi ja innokkaat leiriläiset pakkautuivat hirven- ja lampaantaljojen alle rekeen. Kun reki nytkähti liikkeelle alkoivat riemunkiljahdukset. Muutamalle lapselle rekiajelu oli heidän elämänsä ensimmäinen. Rekiretki tehtiin läheisen lammen rannalla mahtavassa maaliskuun auringonpaisteessa. Välillä vaihdettiin paikkoja, jotta jokainen halukas sai kokeilla reen jalaksilla oloa. Ajelun jälkeen riisuttiin valjaat ja harjattiin hevonen. Kertasimme varusteiden nimiä ja jokainen toi varustehuoneeseen sen varusteen, jonka nimen oli oppinut.
Leiri päättyi pullan ja mehujen jälkeen leirikisan voittajan julistukseen. Yllättäen kolme leiriläistä oli saanut saman pistemäärän, joten juhlimme kolmea voittajaa ruusukkein. Jokainen osallistuja sai myös tikkarin palkinnoksi. Lopuksi jaoimme leiriläisille leiritodistukset ja kyselimme heidän mielipiteitään leiristä. Lapset vastasivat, että parasta oli ollut ratsastus ja rekiajelu tai oikeastaan kaikki! Ennestään toisilleen tuntemattomat lapset vaihtoivat puhelinnumeroita ja olivat hyvin innokkaita tulemaan leirille uudelleen. Leiristä jäi varmasti mukavat muistot kaikille mukana olleille. Kiitos kaikille leiriläisille, olitte innokkaita, yhteistyötaitoisia ja todellisia hevostaitureita! Jatkoa odotellaan…
Toinen leiripäivä alkoi yhtä aurinkoisessa säässä kuin edellinenkin. Ensimmäisenä ohjelmassa oli hevostietovisa, jossa testattiin leiriläisten tietämystä koskien suomalaista alkuperäisrotua suomenhevosta. Leiriläisiltä kysyttiin mm. sitä milloin suomenhevonen valittiin maamme kansallishevoseksi. Leiriläisillä oli tiedot hyvin hallussa, muutamiin kysymyksiin arvattiin, jos oikeaa vastausta ei tiedetty. Leiriläiset kävivät kisan jälkeen tutustumassa tallin minipossu Nasseen, joka kuitenkin päätti nukkua leiriläisten huomiosta huolimatta. Seuraavaksi ohjelmassa oli lumikenkäkävelyä, johon tallin alueella oli hyvät mahdollisuudet. Lumikenkäkävelyn jälkeen siirryimme ratsastuskentälle leikkimään “Talli palaa” ja “Viimeinen valjakko tallista ulos”-leikkejä. Auringonpaisteessa juostessa tuli kuuma ja jano, joten makkaranpaisto- ja mehuhetki tuli tarpeeseen.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli Anita Rouhiaisen valjaitten ja valjastuksen esittely. Rouhiainen esitteli jokaisen varusteen erikseen ja lapset saivat osallistua varusteiden tunnistamiseen. Saimme kuulla, että Rouhiaisen varusteet ovat perittyjä ja vain varaosia on tarvinnut ostaa uutena. Opimme, että luokkivaljastuksessa käytettävä luokki voidaan valmistaa niini-puusta, jota kasvaa mm. Venäjällä. Niinestä valmistettu luokki on kevyt ja näin ollen helpottaa hevosen kuormitusta ajossa. Rouhiaisen reki oli peräisin 1950- luvulta ja sen jalakset oli kiinnitetty sepän takomin, neliskanttisin kannoin olevin ruuvein. Rouhiainen kertoi, kuinka hänen lapsuudessaan suurinta hupia oli rekiajelut isän kanssa järven jäällä. Lapset olivat kilpailleet siitä, kuka sai seisoa jalaksilla. Jalaksilta pudottauduttiin selälleen lumeen ja sitten juostiin reki kiinni.
Jokainen leiriläinen opetteli siansorkkasolmun, jolla aisahihna kiinnitett
iin. Lapset muistelivat varusteiden nimiä valjastaessaan ; setolkka, mäkivyö, luokki, länget, rahkeet…aika monta uutta varustetta tuli opeteltua. Leiriläiset olivat mukana valjastuksen joka vaiheessa ja totesivat, ettei rekiajelulle lähdetäkään tuosta vaan. Vihdoin hevonen saatiin valmiiksi ja innokkaat leiriläiset pakkautuivat hirven- ja lampaantaljojen alle rekeen. Kun reki nytkähti liikkeelle alkoivat riemunkiljahdukset. Muutamalle lapselle rekiajelu oli heidän elämänsä ensimmäinen. Rekiretki tehtiin läheisen lammen rannalla mahtavassa maaliskuun auringonpaisteessa. Välillä vaihdettiin paikkoja, jotta jokainen halukas sai kokeilla reen jalaksilla oloa. Ajelun jälkeen riisuttiin valjaat ja harjattiin hevonen. Kertasimme varusteiden nimiä ja jokainen toi varustehuoneeseen sen varusteen, jonka nimen oli oppinut.
Leiri päättyi pullan ja mehujen jälkeen leirikisan voittajan julistukseen. Yllättäen kolme leiriläistä oli saanut saman pistemäärän, joten juhlimme kolmea voittajaa ruusukkein. Jokainen osallistuja sai myös tikkarin palkinnoksi. Lopuksi jaoimme leiriläisille leiritodistukset ja kyselimme heidän mielipiteitään leiristä. Lapset vastasivat, että parasta oli ollut ratsastus ja rekiajelu tai oikeastaan kaikki! Ennestään toisilleen tuntemattomat lapset vaihtoivat puhelinnumeroita ja olivat hyvin innokkaita tulemaan leirille uudelleen. Leiristä jäi varmasti mukavat muistot kaikille mukana olleille. Kiitos kaikille leiriläisille, olitte innokkaita, yhteistyötaitoisia ja todellisia hevostaitureita! Jatkoa odotellaan…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)